Sen nenän edessä on mustakantinen vihko, josta lähemmän tarkastelun jälkeen erottaisi pienellä tekstillä täyteen piperretyt sivut. Sitä se kirjoitti ennen kuin lähti lentoon.
Se taitaa havahtua siihen kun opettaja kolkuttaa pöytää ja oppilaat rupeavat kolistelemaan vähän sen jälkeen kun maikka on ilmoittanut kurssin kääntyneen kohti ATK-luokkaa.
Tuo tyttö sieppaa vihkonsa mukaan ja pöllämystyneenä äkillisestä muutoksesta lontii ystävänsä vanavedessä toiseen kerrokseen ja valuu seinänviereen odottamaan opettajan saapumista.
Luokassa taululla tehtävä litanja, moppiohjelmalla laskuja joista se ei tajua mitään. Niinpä se klikkaa auki internetin, muutamalla näpäyksellä onkin jo blogissaan ja alkaa kirjoittaa matikan tunnilla syntynyttä runon raakiletta.
Pienien jalkojen vipellys kuun pinnalla.
Huhuilua häiriötekijöiden juurakon uumenista
ulkoilmaan.
Turruttavat mielen.
Vain nokkahuilun epävireiset äännähdykset
tekevät meidät joskus hulluiksi.
Sitä varten turhauttavia varotoimia.
Niiden jälkeen lännessä harvinaista
auringon paiste sateen jälkeen.
Jokin synkkä huomaamattani, uhka,
kutakuinkin mallikelpoinen kuin ukkonen
Nahkaiset haljenneet köydet, kiinnitetyt katossa roikkuviin rautarenkaisiin.
ajatukseni pelikaanit veivät joukkueensa
satama-altaasta ulos,
kun halonhakkaaja marssi pitkin järvenselkää.
Saisi se kai pystyttää vaaleanpunaisen teltan
ajelehtivalle koivunlehdelle
mutta kyse on siitä, kuinka kantikas sattaisi olla.
Se katsoo kelloon; tuntia jäljellä seitsemän ja puoli minuuttia, tasan. Tekstin ehtii mainiosti naputella loppuun ja lähteä nuokkumaan muille tunneille, kunpa se jo pääsisi kotiin. Opettajan tutkiva katse seuraa sen nakuttelua, silmät tuijottavat miltei ilmeettöminä ruutuun ja se näyttää tapansa mukaan murheelliselta.
Hyvää koulupäivää.
Kommentit