Enpä olekaan kirjoittanut pariin päivään, en tiedä, olen ollut väsynyt. (Mikä ei kylläkään ole uutta, minua väsyttää nykyään aina ja joka välissä.)

Tiistai sujui jotenkuten ilman mitään ihmeellisen erityistä ja mullistavaa. Niinkuin tiistait aina (Itseasiassa en muista tiistaista mitään, pitää katsoa päivyri jos se palauttaisi asioita mieleen..).
Tiistait ovat aina minulle epäonnen päiviä, tuovat vain pelkkää huonoa tullessaan, jo aamulla on aina sellainen olo että ei helvetti tästä päivästä tule yhtään mitään.

Myöhästyin tunnin taas vaihteeksi, aina vain vitkutan ja vitkutan ylösnousua ja kiskon itseni sängystä ylös silloin kun pitäisi olla jo hyvinkin koulussa, mikä on auttamattomasti liian myöhäinen ajankohta herätä.
Eli tämä tiesi lisää korvausta.
Päivä suorastaan mateli, neljännen tunnin lopussa aukaisin silmäni ja katsoin kelloa, ja tajusin että vielä neljä samanlaista tuntia. Tuntui jo kuin siinä vaiheessa olisin ollut koulussa sellaiset muutaman viikon.
Olin koko päivän kuin perseelle ammuttu karhu, loppupäivästä vähän piristyin kun näin Drumliinia ja jaksoin jopa heittää sitä sangen surkeaa läppää ystäväni kanssa mitä yleensäkin. Tapu-tapu.

Kahdeksasta neljään, epäkiva. Lisäkurssit alkoivat kun jakso oli vaihtunut maanantaina, oli täyttä tuskaa.
Luokka täynnä kanoja,  kiljuvia kuikeloita ja muita eläviä, mahtuipa joukkoon kaksi sovinistisikaakin.

Opokin jaksoi taas tapansa mukaan vaahdota yhä enemmän ja enemmän siitä uhkaavasti lähestyvästä yhteishausta ja meidän tulevaisuudestamme ja opiskeluista ja muuta mukavaa, iskee pieni paniikki kun joka paikassa puhutaan niistä asioista ja tuntuu että kaikille muille on selvänä mitä aikoo tehdä, paitsi minulle. Argh. Tapani mukaan lykkään sitäkin miettimistä ihan viimetinkaan, ajattelen aina että no, en jaksa stressata tuosta, ehdin minä ensiviikolla ja sitten se onkin nenän edessä ennen kuin ehtii sanoa yhteishaku.

Se tiistaista, tuiki tavallisen kamala tiistai. Koulusta raahauduttiin väsyneinä Jatuliin, ajattelin vain mennä ostamaan kahvin. Mutta huomasin sitten suureksi ilokseni että Drumliinin mööpeli nökötti siinä kiltisti odottaen isäntäänsä. Toki kuolattiin koko ilta nenä kiinni lasissa kun tyyppi oli uimassa kavereidensa kanssa. Ei muuten uskoisi että se sama asiallinen ysiluokkalainen oli se pelle mikä loikki siellä pallojen perässä ja renkailla miten sattuu. No, itse olemme kavereideni kanssa täysin samanlaisia, yhtä noloa kun porukalla menemme uimaan. Kai kaikki taantuvat vedessä muutaman vuoden.
   Pääsin kotiin jopa joskus viiden aikoihin, jäässä ja väsyneenä mutta jäipä ehkä sittenkin kiva sivumaku päivästä.

Ps.) Älä kättele psykologeja kun olet juuri minuutti sitten polttanut tupakan.

KESKIVIIKKO - Life is beautiful

Luulin ainakin niin.

Ehdinpä kerrankin oikeaan aikaan rakkaaseen opinahjooni, ihmeiden ihme. Hallelujaa.
Köksän piparkakkutaikina meni vähän plörinäksi, Panu aiheutti kouristuksia. Ihme jätkä muuten.
Koekin meni suht kivasti, kuus ja puoli. Hhah, olen tunnetusti niin vitun viisas!
Mutta en minä tiedä mitään lihoista, kasviksista, sienistä enkä mausteista joten en olettanutkaan että saisin paremman. Ja kun Drumliini pyörii koko ajan mielessä, voi kokeen tekeminen olla hiukan haastavaa..
   Matikan tunnin vietin vaihteeksi toisissa ulottuvuuksisa, ja kiva yllätys oli kun tunnin loputtua rakas kotisekologimaikkamme ilmoittaa jäävänsä vuorotteluvapaalle tammikuussa. Tyyppi näköjään menetti takiani viimeisetkin hermon rippeensä, tai sitten tämä on vihoviimeinen keino yrittää saada minut opiskelemaan. Ei tule onnistumaan, valitan.

Olen piiloviisas, wuhuu. Kas kun en itse tiennyt! :o
"Ymmärräthän sinä että tuntiaktiivisuus on todella tärkeää??"
Paskat. Typerää.

Korvausta kaksi tuntia opon valvovan silmän alla, sujui kivasti sanaristikoiden, suklaapatukoiden ja musiikkilehtien parissa. Jäi enkku vähän vähemmälle. Eipä ainakaan tarvitse kuluttaa pitkään aikaan ylimääräisiä tunteja vapaa-ajalla koulussa, tein hyvän uhrauksen.

TORSTAI - Milloin mikään ei tahtonut onnistua.

Pojat on muuten tosi outoja. Niistä ei milloinkaan eikä mitenkään ota selvää, jokseenkin raivostuttavaa.
Joskus tuntuu että Drumliini kiduttaa minua tahalleen vaikkei se voi olla mahdollista.
Se toki noteeraa minut ja näin, mutta rakastuneena sitä saattaa itse tulkita jokaisen eleen väärin ja kuvitella kaikkea joten ei mitään hajua. Argh. Vaikeaa.
 
Päivän apatiitti, pelkkää hiljaiseloa joka rintamalla. Jälki-istunto meni rennosti, kuunnellessa radiota ja nukkuessa. Olipa siellä se vampyyri ja pari pönkeröä jotka järjesti ihan kivan shown. Viihdettäkin.

Paukkunokka ja isopää, puuttuvat renkaat.

Hör-hör-höristyksiä
Kour-kour-kouristuksia
Vär-vär väristyksiä

Hippihei! Ja samantien hippohei!

Ihka aitoja pihkapaitoja, älläkällää ja noloa tolppasäätämistä edessä apteekkimme, ooh ja vau.
Patukkavarkaat ryhdistäytyvät!
 
Haah, turha edes yrittää. Ette ummarra, mutta ei ole tarkoituskaan <3

Öitä.

Ps: Oikeaise kioskin kautta jos pyöräsi on autosi takakontissa
välttele lukaaleja äläkä ole naiivi. Päivänjatkot.