Se käy joskus hermoille, meinaan yökukkuminen.
Tekisi mieleni haahuilla ympäri taloa niinkuin teen yleensä päivällä, että saan jotain tekemistä jaloilleni ja kropalle, loikkia toheltaa ympäriinsä niin kaikki sujuu eikä tarvitse hermostua kun en keksi mitään tekemistä.
Mutta öisin se ei oikein tahdo onnistua, minua on kielletty aloittamasta ainaista ravaamista kello kymmenen jälkeen. Joten jouduin linnoittautumaan huoneeseeni ja istua nököttää tietokoneella siihen asti että tuntuu siltä että voisin nukahtaa. Epäkiva.
Hermoni eivät nimittäin tahdo kestää paikallaan nököttämistä, nytkin sellainen olo että pää kohta räjähtää ja siksipä aloinkin kirjoittamaan tänne että saan vähäksi aikaa edes jotain tekemistä.
Lukeminen ei onnistu, siinä hermostun vain enemmän, pelejä en pysty pelaamaan sillä siinäkin pääni pimahtaa ja alan vain raivota. Nytkin vain yritän hukuttaa kaikki ajatukseni musiikkiin, Scorpions jystää tajuntaani mutta silti olo on hirveän rauhaton. Ja oksettaa. Päätäkin särkee. Mitähän vielä.
Jos joku nyt vaivautuu lukemaan tämän, niin keksikää hyvät ihmiset minulle jotain puuhaa etten ihan pimahtaisi ennen kuin pystyn nukahtamaan!!

Joskus olin jopa niin epätoivoinen että otin kymmenen vesilasia ja yritin juoda ne mombasan tahtiin, viisi meni ja tuli sen verran oksettava olo että ärsytti entistäkin enemmän. Mietin tuossa äsken että kohta turvaudun taas tuohon keinoon ellen pian jotain keksi. Toki voisin lähteä ulos mutta heikottaa sen verran etten uskalla, ihan hyin voin pyörtyä pökrähtää keskelle tietä, olen nimittäin tosi herkkä pyörtyilemään.

Yyh, eikä oloani paranna sekään että täällä on kuuma. Järjettömän kuuma. Päivällä valitin että kun palelee aina, pistin sitten patterin huoneessani täysille ja ilmastoinnin kiinni. Illan täällä istuttuani tuntuu kuin istuisin autiomaassa dataamassa. Epäkiva sekin.