Nyt on sitten eletty taas yksi vuorokausi ja vähän ylimääräistäkin.
Tuntuu hölmöltä. Tänään on siis se eilisen huominen mitä tänään, tai siis eilen toki mietin. Tänään on tänään eikä huomenna vaikka ajattelenkin tätä päivää huomisena. Minä menen tänään kouluun. Vaikka ajattelen että menen sinne huomenna. Teen tänään sitä ja tätä tai sitten teen en mitään, tänään eikä huomenna.
Tuntuu tosiaan hölmöltä.
Voisinpa kohta yrittää jos saisin unta. Mutta tässä mielentilassa se on vielä vaikeampaa kuin yleensä, mutta kun saan tämän kirjoitettua niin vedän nahat väkisinkin silmieni päälle ja suljen aivoni.

Kaikinpuolin tosi laimea yö. Voisi vähän terästää sitä?

Ps. 00:45 rakastan tuota kello aikaa.